Toinen mittaus ja pullotus

Sovimme Mestari Kauhan kanssa, että tapaamme illalla kauppakeskuksessa ennen toisen mittauksen tekemistä. Olimme aiemmin miettineet olisiko syytä ostaa keittiövaaka sokerin punnitsemista varten. Sellainen löytyi 15€ hintaan, joten sellainen ostettiin.

Kauppakeskuksesta riensimmekin suoraan panimolle. Innosta pursuten kertasimme ohjeet vielä ennen aloittamista. Kävimme läpi työjärjestyksen suullisesti kahvin ääressä. Ensimmäinen askel on pestä kaikki oluen kanssa kosketuksissa oleva välineistö. Painotamme vielä kertaalleen tämän vaiheen tärkeyttä.

Mestari kauha pesemässä välineistöä pesupisteellämme.

Kun välineet oli huuhdeltu, oli ominaispainon mittauksen vuoro.  Mestari kauha ryhtyi avaamaan käymisastian kantta.

Mestari kauha ryhtyi avaamaan käymisastian kantta.

Nyt seuraisi jännittävin osuus: olisiko olut valmis pullotettavaksi? Välineistö oli pesty ja molemmat panimomestarit olimme henkisesti valmistautuneet pullotukseen? Mittari sujautettiin astiaan ja jälleen kerran poijumaisen heilumisen lakattua otimmelukema: 1020! Hurraa! sama kuin viimeksi. Pullotus alkakoon.


Ensiksi kuitenkin piti siirtää olut käymisastiasta toiseen astiaan, johon sekoitettiin sokeri. Tämä tapahtui lappoamalla. Lyhyesti kuvattuna prosessi menee siten, että tyhjä astia asetetaan täyden astian alapuolelle ja molempiin astioihin letku. Pienen rohkaisevan imaisun jälkeen fysiikan lait astuvat kehiin ja hoitavat loput.

Tämä on lappoamista

Kaikkea ei kuitenkaan suositella otettavaksi talteen. Käymisastian pohjalla nimittäin asuu kitkerän ja ikävän makuinen sakka. Jätimme pohjalle n. 2 litraa nesteen ja sakan sekoitusta.

Pohjasakka (nyt tajusin mistä tuokin termi on saanut alkunsa)

Mutta pakko oli sitäkin hiukan maistaa. Jääköön se viimeiseksi kerraksi.

Miksi?

Seuraavaksi mittasimme sokerin. Ohjeen muukaan panimosokeria tulisi laittaa 7-8 grammaa per litra. Meillä oli lappoamisen jälkeen 17,5 litraa olutta joten oikea sokerin määrä olisi välillä 122,5 - 140 grammaa. Päädyimme 130 grammaan. Luulemme, että sillä määrällä pullot eivät pauku. Tänään on muuten 13. päivä perjantai.

Sokerit lisättiin astiaan ja sekoitettiin kunnolla. Huom. Sokeriastia on myös desinfioitu.

130g sokeria 17,5 litraan olutta.

Seuraava vaihe onkin sitten pullottaminen, tätä ennen desinfioimme kuitenkin vielä korkitkin.

Korkit kuivumassa desinfioinnin jälkeen

Pullotus oli kivaa! Toinen panimomestari valutti oluen pulloon, jonka jälkeen toinen laittoi korkin kiinni.

Saimme 36 pullollista olutta.

Kovan työn tuloksena 36 pulloa nesteleipää

Nyt alkaa n. viikon mittainen osuus, jossa pulloihin kehittyy hiilihappoa. Pullot pidetään huoneenlämmössä, jonka jälkeen ne voi laittaa kylmään. Räjähdysuhan vuoksi siirsimme pullot pestyihin käymisastioihin.

Pullot ämpäreissä räjähdysvaaran vuoksi.

Eka mittaus

Nyt on jännät paikat. Pulputus on hidastunut päivä päivältä, mikä on tietysti odotettua. Muistelemme kuulleemme ohjeen, että kun pulputustiheys on kerran kahdessa minuutissa kannattaa mitata oluen ominaispaino. Netissä on muita mielipiteitä tiheydestä, mutta me mennään tällä. Eilen ja tänään tiheys on ollut tarkalleen kerran kahdessa minuutissa. Tästä rohkaistuna kaivoin ominaispainomittarin, alla kuva.

Ominaispainomittarimme lautasella taisteluvalmiina (desinfioitu tietty)

Ajatus mittauksen takana on, että kun kahtena perättäisenä mittauskertana (mittausväli vähintään 24h) saa saman lukeman, on olut valmis seuraavaan vaiheeseen: Sokerointi + pullotus.

Mittari on erittäin heikon tuntuinen ja kanniskelin sitä pehmeillä käsilläni puhdistuspisteemme ja mittauspisteemme välillä. Suosittelemme erityistä varovaisuutta käsittelyssä. Oliskohan tässä markkinarako kestävän mittarin kehittämiselle?

Puikko soppaan

Kuivamärkäharjoittelin mittarin lukeman määrittämistä pesupisteessämme. On muuten vähän hankala lukea lukema. No rohkaistuin tästä sen verran kuitenkin, että marssin ämpärimme luokse ja avasin kannen, kas seuraavasti.

Kannen avaaminen

Seuraavaksi upotin mittarin rauhallisesti ämpäriin. Se toimii kuten poiju, mutta lukema tulisi ottaa heti kun mittari lakkaa heilumasta.

Hä, tehiinkö me mämmiä? No ei muuta kuin mittaria perään. Hähä!

No otappa tosta nyt lukema! 1020 on mun arvaus. Soitin Mestari kauhalle varmistaakseni, että lukema on järkevä. Häneltä tuli panimomestarin varmuudella arvaus, että 1014 olisi tavoite. Aika kiva juttu. Ollaan jo lähellä. Huomenna Mestari kauha tulee panimolle suorittamaan seuraavan mittauksen, jonka toivon olevan sama. Päästäisiin pullottelemaan.

Emme uskalla odotella liian kauan, koska olueen saattaa ilmeisesti syntyä liiallinen hiivan maku, toisaalta liiaan aikaisin pullottaminen saattaa johtaa pullojen spontaaneihin rähähdyksiin. Emme halua olut kranaatteja, emmekä hiivaoluita!

... Ja lisää kuplia

Kontrasti siihen mitä ajattelin 24h sitten kuplimisesta on erittäin iso. Tuo ämpäri kupli 20 sekunnin välein aamulla, 10 sekunnin välein päivällä ja nyt 5 sekunnin välein. Ratkaisu pöntön pitämiseksi keittiössä makuuhuoneen sijasta on osoittautunut tärkeäksi ja parisuhteen kannalta ensiarvoisen tärkeäksi.

Totuus on kuitenkin, että mielelläni tuota ääntä kuuntelee. Se kertoo siitä, että vadissa sikiävä litku on matkalla panimomestareiden Kauhan ja Tikun makunystyröiden kautta vatsalaukkuihin samalla jättäen ihastuttavan leiman muistojen polulle.  Herkkää, tiedän, maistelen tässä samalla erästä herkullista American Pale Alea ihan vain kerätäkseni vertailukelpoista dataa tulevaa oluttamme varten.

Olen lukenut keskustelufoorumeilta huolestuneita viestejä kuplimistiheydestä. Luulenpa, että tuo lukema on kovin erilainen jokaisessa erässä, paikasta, ajasta määrästä, astian koosta etc. riippuen. Katsotaan mitä tästä kokeilustamme seuraa. Meillä on vahva tunne oluen onnistumisesta, ja jopa toivon ripe siitä, että se saatttaisi olla mielekkään makuista.

Lisää infoa tulee uusien havaintojen myötä. Kunhan tuo kuplimistiheys nyt pysyisi aisoissa...

...Ja meillä on kuplia

Viime yö meni vähän rauhattomasti, koska emme olleet nähneet kuplia. Kävin yölläkin katsomassa, mutta kuplintaa ei kuulunut. Hyvä uutinen kuitenkin oli, että vesilukon vesi oli paineen vaikutuksesta siirtynyt edellisestä päivityksestä. Nyt aamulla herättyäni oli olo sama kuin lapsella Joulu -tai synttäriaamuna. Kupliiko astia? Assistenttimme hymyili erityisen kauniisti ja pyysi tulla katsomaan: Kuplia!

Astia kuplii muutaman kerran minuutissa, mikä tarkoittaa sitä, että olemme tehneet jotakin oikein. Ehkäpä turhaan stressasimme asiasta. Loppujen lopuksi treenikassiin jätetyt vaatteetkin rupeavat käymään itsestään, joten eiköhän nuo oluetkin aika isolla todennäköisyydellä käy kun lisää hiivat. Emme kuitenkaan missään nimessä väheksy ohjeiden pedanttia noudattamista, vaan kannustamme siihen.

Oli asia miten tahansa, meidän astiamme pulputtaa!

Ken leikkiin ryhtyy..

Taustaa:

Tätä on suunniteltu jo pitkään! Kauan, liian kauan, olemme maistelleet muiden tekemiä happamia hapatuksia ja kitkeriä kyhäelmiä, laimeita liruja ja tunkkaisia töhniä. Mittamme tuli täyteen. Omaa olutta oli saatava.

"Laajan" taustatyön tehtyämme lähdimme 9.1.2015 rotsi auki läheiseen hypermarkettiin hakemaan kalustoa oluen panemista varten. Löysimme kuitenkin vain yhdenlaista uutetta ja ominaispainomittarin (que?). Edes käymisastiaa ei löytynyt kyseisen kaupan valikoimista, joten tavarat jäi hyllyyn ja projekti lykkääntyi - mutta vain hieman!

Muutamaa viikkoa myöhemmin päätimme perjantain kunniaksi suunnata syvälle Vantaan syövereihin, Myyrmäkeen, kotipolttoisten juomien mekkaan: Melkkoon. Tästä puljusta ei asiantuntemusta puuttunut ja olutmakujakin oli tarjolla kymmeniä. Totta puhuaksemme emme tienneet oikeastaan yhtäkään oluen valmistuksen tarviketta tai termiä saati vaihetta tai niiden järjestystä, joten pätevän myyjän neuvot olivat maltaiden arvoisia! Melkko Oy suoriutui tästä pistein 5/5!

Lähdimme kaupasta päät täynnä dataa ja sylit täynnä kotikemistin muovi- ja lasiastioita + kaikenlaista irtokilkettä ja putken pätkää, joiden olemassaolosta ei aiemmin ollut mitään käsitystä. Oliko myyjä vain todella taitava myymään, vai tulisiko tälle kaikelle oikeasti käyttöä näissä hommissa? Se jääköön nähtäväksi projektin edetessä.

Pitkän pohdinnan tulos: Tehdään IPAa!

Ennen kuin pääsimme lyömään kädet kunnolla mäskiin, päätimme ihan siinä panomestereiden kesken juoda kahvit, kerrata valmistusvaiheet sekä keksiä panimollemme nimen. Istuimme panimomme keittiötiloissa, Espoon Leppävaarassa (Vallikujan lähimaastossa) ja mietimme otsat rypyssä osuvaa nimeä. Toisen meistä hiukset pääsivät jopa harmaantumaan hieman, mutta se on sivuseikka. Lopulta se iski kuin Über imperial stout tyhjään vatsaan - Vallikujan panimo!


Vaihe 1: Uuden opettelu ja hommat tulille

Panomestarit Iso Kauha ja Mestari Tikku

Panomajalla alkoi siis ohjeiden kertaaminen: "eikse ollut niin että tätä tuli yks ja tätä kaks...". Kamat desinfioitiin, koska sen kerrottiin olevan ensiarvoisen tärkeä osa prosessia. Vedet pistettiin kiehumaan vierrettä varten ja sumpit pirisemään kemistejä varten. Periaatteessa homma on melko yksinkertainen, mutta haluttiin olla erityisen varovaisia ja tehdä asiat kunnolla. Aikaavievin osuus tässä tapauksessa oli litkun oikeaan lämpötilaan saattaminen kylmää ja kuumaa vettä vuorotellen lisäillen. Tehtiin vähän turhan lämmin seos ja odoteltiin hyvä tovi sen jäähtymistä 22 asteiseksi (parveketta ja talvea hyväksi käyttäen). "Maltti on valttia", väittävät. Ensi kerralla käytämme hieman enemmän aikaa vierteen valmisteluissa ja vähemmän odottelussa. Loppu hyvin, kaikki hyvin - saimme lopulta ainesosat astiaan, lämmöt kohdilleen ja kannen päälle!

"Vallikujan Pahanen" on its way!

"Olink' se mä, vai olik' toi kupla?"

Kokonaisuudessaan vierteen valmistelut veivät aikaa parisen tuntia. Seuraavat tunnit kuluivatkin käymisastiaa vahtien, sitä ensimmäistä 'pulp'-ääntä odotellen, mutta sitä ei kuulunut. Onko hiiva mennyttä? Tehtiinkö kaikki niin kuin piti? Kenen on vastuu? Kuka korvaa? Näitä pohtiessamme jatkamme käymisastian tauotonta tuijottamista ja raportoimme ilmakuplien liikkeistä tänne välittömästi! We'll keep you posted!